Mikäli kirjoitat oikeustieteen alan työtä, tarkista viitteiden, alaviitteiden ja oikeustapaluetteloiden käyttö. Muiden tieteenalojen kirjoittajat etsivät lähteestä elementit ja käyttävät niitä kuten muissa lähdemerkinnöissä.
Finlex. (n.d.). Lainkirjoittajan opas. Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet. Noudettu 11.12.2024 osoitteesta https://lainkirjoittaja.finlex.fi/
Virallislähdeviitteissä käytetään yleensä lyhennettä. Jos vakiintunutta lyhennettä ei ole, on suositeltavaa käyttää virallislähteen täydellistä nimeä. Varsinaisessa tekstissä lyhenteitä ei kannata käyttää, jottei tekstin luettavuus kärsi. Säädökset kirjoitetaan sisäviitteinä tekstiin. Säädöslyhenteenä käytetään ensisijaisesti lakikirjan lyhennettä. Ensimmäisen kerran viitattaessa ilmoitetaan säädöksen koko nimi ja numero:
Potilaslain (laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992) mukaan…
Kuntalain (410/2015) tavoitteena…
Pykälämerkkiä käytetään viitattaessa lakeihin, joissa ei ole luvuittaista pykälien numerointia. Muista välilyönti ennen §-merkkiä!
(MRL 188 §).
Jos säädöksessä kunkin luvun pykälien numerointi on aloitettu ykkösestä, ilmoitetaan ensin luvun numero, josta erotetaan kaksoispisteellä pykälän numero. Pykälämerkkiä (§) ei käytetä:
(RikosL 40:7).
Pykälästä erotetaan momentti pisteellä:
(JulkL 5.2 §).
Jos viitataan esimerkiksi pykälän toisen momentin kolmanteen kohtaan, erotetaan momentti ja kohta toisistaan pilkulla:
(PL 39.2, 3 §).
Kansainväliseen sopimukseen viitataan sisäviitteellä kuten säädöksiin:
(YK:n peruskirja 3 art.).
Euroopan unionin lainsäädäntöön viitataan sisäviitteessä ilmoittamalla normin tyyppi (asetus, direktiivi tai päätös), numero ja asetusten artikla:
(Neuvoston asetus (EY) 3381/94 art. 4).
(Neuvoston direktiivi 93/109/ETY).
Viitatessasi useamman kerran samaan säädökseen voit käyttää tekstissä myös säädöksen vakiintunutta nimeä, esim. luontodirektiivi.
Valtiopäiväasiakirjoihin, kuten hallituksen esityksiin, valiokuntamietintöihin ja valiokuntien lausuntoihin, viitataan näin:
HE 55/1994 vp s. 5.
PeVL 15/2000 vp s. 1.
Komiteanmietintöihin viitataan lyhenteellä KM:
KM 1988:11 s. 25.
Tuomioistuinratkaisuista kirjoitetaan samat tiedot sekä alaviitteeseen että oikeustapausluetteloon. Mikäli tapaus on julkaistu KKO:n tai KHO:n vuosikirjassa, on viitattava siihen. Huomioi vuoteen 1987 asti KHO-ratkaisujen jako selostuksiin (I) ja tietoihin) ja vuoteen 1997 asti jako vuosikirjan A- ja B-osaan:
KHO 1981 A II 87.
KHO 1991 B 316.
KHO 1998:42.
KKO 2014:2
Muihin KHO:n ratkaisuihin viitattaessa merkitään antopäivä ja taltionumero:
KHO 13.9.1983/3578.
Muihin KKO:n ratkaisuihin merkitään taltionumero ja vuosi:
KKO 2447/2013.
Euroopan unionin valmisteluaineistoon viitattaessa alaviitteeseen kirjoitetaan instanssin vieraskielinen lyhenne, vuosilukulyhenne sulkeisiin ja asiakirjanumero.
COM (89) 568.
EY-tuomioistuimen ratkaisut (unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin) merkitään alaviitteeseen ilmoittamalla asian numero, kutsumanimi sekä ECLI-tunnus ilman ECLI-etuliitettä :
T-201/04, Microsoft Corp. v. komissio, EU:T:2004:372.
Kansainvälisen tuomioistuimen (International Court of Justice) ratkaisut alaviitteeseen näin (sivunumeroksi sivu, jolta ratkaisu alkaa):
ICJ Rap. 1966 s. 6.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuihin viitataan seuraavasti:
EIT tapaus Dudek v. Puola (4.5.2006).
Kuntalaki 410/2015. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2015/410
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1992/785
